Arkeologinen luututkimus
Arkeologinen luututkimus on tärkeä osa arkeologisten jälkitöiden kokonaisuutta. Kaivauksilla löytyneet luut kertovat kohteen käytöstä ja luonteesta: onko kyseessä asuinpaikka, hautaus vai muu rituaalinen kohde. Tietoa voidaan saada myös ihmisten elinkeinoista tai eläimiin liittyvistä uskomuksista. Luut valaisevat kohteen kerrostumishistoriaa ja ovat osa kerrosten historian tulkintaa sekä tarjoavat aineistoa radiohiiliajoituksia varten.
Luututkimus osana kaivauskertomusta
Arkeologinen luututkimus tarjoaa useita mahdollisuuksia arkeologisen kaivauskertomuksen syventämiseen. Kohteen luonteen tulkinta helpottuu luumateriaalin analyysin avulla. Parhaimmillaan luumateriaali auttaa määrittämään, onko kyseessä kalmisto vai asuinpaikka. Hyvin säilyneet maakerrokset tarjoavat lisäksi mahdollisuuden hyödyntää luumateriaalia kerrostumishistorian tulkitsemiseen. Palamattomasta luuaineistosta voidaan usein tehdä havaintoja, jotka kertovat, onko luuaineisto kerrostunut ensi- vai toissijaiseen kontekstiin. Tämä auttaa kerroksen kokonaistulkinnassa. Osteologin avulla aineistosta voidaan myös löytää ne luunpalat, jotka soveltuvat parhaiten radiohiiliajoitukseen tai muiden luonnontieteellisiin analyyseihin kokonsa, lajinsa tai säilyvyytensä puolesta.
Arkeologisilta kaivauksilta löydetty luuaineisto voi olla peräisin hyvin erilaisista toiminnoista. Suurin osa luista on peräisin tunkioilta tai jätekuopista ja koostuu syötyjen eläinten pois heitetyistä luista. Kaikki arkeologisilta kohteilta löytyvät luut eivät kuitenkaan ole ruokajätettä. Tiettyjen luiden keskittymät kertovat käsityöläisyydestä. Eläimillä on ollut myös symbolisia tai rituaalisia merkityksiä. Kokonaisia eläimiä tai eläinten osia on haudattu esikristillisellä ajalla ihmisten mukana kalmistoihin. Eläinten luita on myös kätketty esimerkiksi rakennusten alle tai uunien perustoihin onnea tuomaan tai taloa suojaamaan. Monitahoisuutensa vuoksi arkeologista luuaineistoa tulee tulkita kokonaisuutena, erilaisia tekijöitä monipuolisesti hyödyntäen. Tulkinnan apuna käytetään luuaineiston lajikoostumusta, anatomista jakaumaa, ikä- ja sukupuolijakaumaa sekä eläinten kokoa ja mahdollisia luissa näkyviä sairauksia.
